Turvakalvo on yleensä polyesteristä valmistettu läpinäkyvä kalvo, joka asennetaan ikkunalasin pintaan. Ikkunoiden lisäksi turvakalvoja voi asentaa esimerkiksi lasisiin oviin ja muihin erilaisiin lasisiin tai lasitettuihin pintoihin.
Turvakalvo tekee tavallisesta lasista huomattavasti kestävämmän ja elastisemman. Jos ikkunaan kohdistuu voimakas isku tai paine, turvakalvo pitää lasin kiinni raameissaan, vaikka se menee säröille. Se siis suojaa tahallisissa tai tahattomissa vahingoissa ihmisiä ja omaisuutta lentäviltä lasinsirpaleilta. Lisäksi turvakalvot estävät tai ainakin hidastavat ns. kilikalimurtoja ja murtautumista ikkunan kautta sisälle.
Turvakalvojen valikoimasta ja asennuksesta
Turvakalvot jaotellaan usein niiden ominaisuuksien pohjalta sirpalekalvoihin ja murtosuojakalvoihin. Kalvot voivat olla kirkkaita tai sävytettyjä. Niiden paksuus vaihtelee noin 0,1 millimetristä aina 0,42 millimetriin asti. Valmistajat käyttävät yleisesti tuotenumeroinnissa tuuman miljoonasosasta (µ-merkinnästä) johdettua tunnusta esimerkiksi GG 1200. Sopivan kalvon valintaan vaikuttavat käyttötarve (sirpalesuoja tai murtosuoja) ja lasin mitat.
Turvakalvojen lujuus määritellään standardin EN 356 luokan P2A mukaan. Finanssialan keskusliitto on myös listannut ne turvakalvot, jotka täyttävät murtosuojeluvaatimukset. Hyväksyntä edellyttää koulutetun asennusliikkeen suorittamaa asennusta.
Turvakalvot ja muut ikkunasuojakalvot asennetaan valmiin ja paikalleen asennetun ikkunan lasiin laminoimalla. Siksi kalvoja kutsutaan myös jälkilaminaateiksi. Ikkunakalvot edellyttävät ammattimaista asennusta, mutta asennuksen jälkeen ne ovat täysin huoltovapaita.
Turvakalvojen käyttökohteita
Turvakalvojen käyttökohteita ovat kiinteistöt ja asuinrakennukset, joissa on
• suurien lasipintojen aiheuttamaa riskiä
• selkeä onnettomuusriski tai sirpalevaara
• luokiteltua murronsuojaa edellyttäviä tiloja.
Tyypillisiä asennuskohteita ovat esimerkiksi liikkeiden ja myymälöiden katutason näyteikkunat, toimistot, tehtaat, julkiset rakennukset, sairaalat, koulut ja päiväkodit. Kiinteistöjen ikkunoiden lisäksi turvakalvoja asennetaan autoihin ja muihin ajoneuvoihin.
Suomessa turvakalvoja asennetaan erityisesti vahinkojen, ilkivallan ja murtosuojan takia. Maailmalla turvakalvot suojaavat lasipintoja myös maanjäristysten, hirmumyrskyjen ja terroristien pommi-iskujen varalta.
Turvakalvojen historiaa
Turvakalvojen perusidea syntyi toisen maailmansodan aikana. Englannissa kiinnitettiin ikkunoihin muoveja ja teippejä, jotka suojasivat lasinsirpaleiden vaaroilta pommituksissa.
Varsinaisesti turvakalvot syntyivät vasta 70-luvun alussa ja myös juuri Englannissa. Tuolloin terroristien pommitukset olivat yleisiä Englannissa, Pohjois-Irlannissa ja muuallakin Euroopassa. Brittihallinto halusi kehittää turvakalvoja, jotta kansalaisia voisi suojata räjähdyksissä lentäviltä lasinsirpaleilta.
Yhdysvalloissakin hallinto antoi teollisuudelle toimeksiannon kehittää ratkaisuja lasin suojaukseen. Siellä terrorismia ei juuri esiintynyt, mikä hillitsi kiinnostusta turvakalvoille aina 80-luvun lopulle asti. Turvakalvojen suosio alkoi kasvaa, kun ne nähtiin rikollisuuden ja vahinkojen lisäksi hyvänä ratkaisuna muun muassa hirmumyrskyjen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn.
Uusimman sulkupolven turvakalvot täyttävät myös GSA 2 luokan räjähdyksensuojalasin vaatimukset. Tämän turvakalvon asennus vaatii myös sertifioidun asennusliikkeen.
Nykyisin turvakalvoja on laajasti käytössä ympäri maailmaa.